Tämä taitaa olla niitä ajankohtia, jolloin omaa mennyttä, nykyistä ja tulevaa elämää tulee tarkasteltua jotenkin erityisesti, suurennuslasin takaa.

On tehtävä päätöksiä, järjen ja tunteiden vuorotellessa vetovastuutaan. Päätöksiä ja investointeja, sanoisin. Ollako onnellisempi ja suuremman lainataakan alla vai huolettomampi pienemmällä lainamäärällä... Ei tässä mitään täyskäännöstä olla tekemässä, mutta päätöksemme tulee mahdollisesti rajaamaan elämästä joitakin osa-alueita vähän vähemmälle. Joitakin sitten hyvinkin paljon vähemmälle, ellei jopa olemattomiin. Vastineeksi sitten saamme jotakin muuta, osa niistä pitkäaikaisia haaveita, joiden on vihdoin mahdollista käydä toteen.

Isä aina sanoo että jos unelmiensa eteen ei ole valmis taistelemaan, tai niitä ei koe uhrauksen arvoiseksi, voi yhtähyvin unohtaa ne samantien. Viisautta, kenties.