Levoton olo.

Mihinkään ei kykene keskittymään, hetken korkeintaan.

Miljoonittain visioita eri asioista, siitä miten niiden kuuluisi mennä, miten ne ehkä voisivat mennä ja miten niiden ei ainakaan kuuluisi mennä.

Matkasuunnitelmia sinnetännejatuonne, lomapäiviä ei vain ole ihan niin paljoa käytössä kuin olisi suotavaa.

Mikä minusta tulee isona? Mitä ei ainakaan tule? Mitä ehkä voisi tulla?

Mitä haluan harrastaa? Mitä ihan oikeasti, käytännössä, voisin? Mitkä jäävät käytännön puitteissa vain haaveiksi?

Minkälaiset kengät ostan, syksyksi? Ainakin kuusi erilaista "must have" -paria olen löytänyt, yhdet vain voin ostaa. Mutta haluan ne kaikki. Viis siitä ettei kotiin edes mahdu lisää kenkiä -tai ylipäätään muutakaan.

Millaisen uuden tukan haluan? Leikkaanko otsatukan vai annanko olla näin? Raitoja vai tasaisempi sävytys? Pakko tehdä kohta jotain, viimeksi kävin kampaajalla toukokuussa...

Millaisen takin ostaisin? Välikauden takki puuttuu. Keväällä ostin yhden, mutta kesällä myin sen kaverille. Tai annoin, tehtiin vaihtokaupat. Nyt olen ilman sopivaa takkia ja ulkona on kylmä.

Isoja, pieniä ja mitättömiä ajatuksia, päätöksiä ja kaikkea siltä väliltä. Ja kaikki ovat tapetilla nyt. Tai ainakin siltä tuntuu. Tuntuu että kaikki linjaukset, isot ja pienet, pitäisi tehdä nythetipaikalla. Vaikka tiedän, ettei millään ole oikeasti niin kiire. Paitsi ehkä takilla, koska on kylmä.

Tässä luonteeni kärjistyy. Kaiken teen huolella, mitään en puolittain. Siksi jonkin uuden vaatteen ostaminenkin on pahimmillaan ihan hitonmoinen stressi ja eestaas-soutelua. Juupas-eipäs. Kaiken pitää olla precis, ei sinnepäin.

Siispä kärvistelen nyt itseaiheutetusti sisäisessä kutinassa ja koitan saada edes jotain päätettyä niin että voin olla lopputulokseen tyytyväinen. Aidosti.