Sain pari päivää sitten kirjeen kummilapseltamme, Bangladeshista.

Tyttö on kohta 5-vuotias ja juuri aloittanut koulun. Tai koulun tapaisen kerhon, mutta jonkinasteisen opetuksen jokatapauksessa. Ohessa saimme uusia valokuvia tytöstä ja hänen perheestään. Valokuvat jotenkin konkretisoivat asian, sekä tuovat tuulahduksen kaikaista elämää mukanaan. Tytön vanhemmat ovat meidän ikäisemme pariskunta.

Olen koittanut keksiä kirjoitettavaa tytölle eilen ja tänään. Vaikeaa. Tyttö on vielä niin kovin pieni ja maailmamme on niin erilaiset. Olemme lähettäneet valokuvamme sekä muutaman värikynän. Nyt ajattelin laittaa pakettiin hiuspinnejä, näin hänen uusimmassa kuvassa hänellä sellaisen. Toivottavasti uudet pinnit tuovat iloa :)

Harkinnassa on toisenkin kummilapsen hankkiminen. Meillä on siihen mahdollisuus, joten miksi ei. Kyse on lähinnä priorisoinnista. Ostanko uuden paidan, syönkö ulkona vai annako samankaltaisen summan johonkin tärkeämpään, helppoa.

Suosittelen.